Miten katto edistyy
Kultani on ollut tosi reipas kaikkien vanhan ja huonokuntoisen katon kanssa. Katto on alunperin ollut pärekatto ja siihen on päälle aikanaan laitettu huopa päälle. Joitain vuosia sitten lisäaikaa ja remontin lykkäystä varten asensi äidin ystävä siihen pressupaikan, joka oli talvella repeytynyt suikaleiksi ja sisään siis satoi.
Sekä onnekseni trimmasin tien niin että huomenna tulevien talkoolaisten ja ystävien on helpompi päästä pihaan.
Lupiinin haitallisuuteen olen ikävä kyllä vasta hiljattain havahtunut. Sen erityisen pitkistä juurista jo tiesinkin ja vahva leviäminen on ollut ilmeistä, mutta luettuani sen haitallisuudesta kimalaisille, ihanille pölyttäjille rupesin vasta kunnolla toimeen.
Meillä on tilalla lupiini päässyt oikein kunnolla rehottamaan. Viimeinen asukas, äitini eno sen todennäköisesti on istuttanut ja äitini on antanut sen levitä.
Muistan miten sitä ikkunasta katsottiin ja äiti kiroili, mutta en muista sen kummemmin että sille olisi mitään tehty. Ystävänsä Saara sitä jätesäkkiin kerran keräsi.
Ja minä tänään viimeksi ajoin sitä siimaleikkurilla alas. Tiedostan sen vain sitä heikentävän erityisen vahvan juuren ja selviämisvietin vuoksi, mutta tiedän sinnikkäällä kukistamisella sen myös varmasti taantuvan ja sitä ennen toimivan loistavana typpipitoisena katteena puutarhassa.
Kylmyydestä huolimatta olen onnellisesti saanut nukkua riipparissa. Välineisiin on pikkuhiljaa tullut sijoitettua ja vaatetta toki päällä on öisinkin ollut. Mutta voi että kuinka onnellisena sitä saa aamulla herätä raikkaasta ilmasta ja lapset heräilevät onnellisina iskän kanssa Hessun vintin peräkamarista ❤️ aivan luxusta!
